Kissakala

Sirius makoili rantahietikolla ja nautti auringosta. Oikeasti rantahietikko tosin oli hänen häkkiinsä kärrättyä hiekkaa, ja aurinko lämpölamppu, mutta Siriuksella oli loistava mielikuvitus. Hän saattoi miltei kuulla tuulen havisevan trooppisissa palmuissa. Tänään hän oli rantalomalla jossain oikein eksoottisessa paikassa.

Sirius käänsi laiskasti kylkeään ja haukotteli. Että osasikin olla tylsää. Tylsää, tylsää, joka päivä samaa. Sirius ei ollut mikään seikkailijatyyppi, mutta olisi se sentään ollut mukavaa viettää kissanpäiviä jossain muualla. Vaikka siellä palmujen katveessa, jossa Sirius tänään kuvitteli olevansa.

Hoitaja avasi Siriuksen häkin, astui sisään. Sirius avasi laiskasti toista silmäänsä ja kehräsi tervehdykseksi. Hänen hoitajansa tuntui olevan yksi niitä harvoja ihmisiä, joilla oli hyvä sydän. Tai sydän ollenkaan. Mies kumartui rapsuttamaan Siriuksen kylkeä, ja viskasi sitten pari elävää kalaa Siriuksen altaaseen. Ah, lounasaika, Sirius ajatteli ja nousi raukeasti venytellen tassuilleen.

Kun Sirius oli saanut venyteltyä kyllikseen, hän tassutteli rantaan ja loikkasi sulavasti pinnan alle. Pikainen vilkaisu kertoi, että tänään ruokalistalla oli lohta. Sirius uiskenteli muutaman laiskan ympyrän, verrytteli lihaksiaan. Sitten hän alkoi tositoimiin.

Kalalla ei ollut pienentäkään mahdollisuutta. Hetken kuluttua Sirius makoili rantahietikollaan ja nautti äärimmäisen tuoretta ja herkullista lohiateriaansa. Toisen kalan hän hakisi sitten illemmalla.

Sirius oli juuri asettumassa takaisin nukkumaan, vatsa mukavasti täynnä ja turkki yhä kosteana, kun hän kuuli ihmisten keskustelua häkkinsä ulkopuolelta. Sirius nousi ylös ja asteli lähemmäs. Joku mainitsi hänen nimensä.

"...aikovat kuulemma lopettaa tämänkin," Sirius kuuli toisen äänen juuri sanovan. Hänen niskakarvansa pörhistyivät. Vai niin. Jos asianlaita oli näin, Siriuksen pitäisi keksiä jokin keino paeta.

Deidara oli selvinnyt turvallisesti kaupungin läpi. Joskus oli hyödyllistä olla tavallisen näköinen. Se katseli laboratorion muuria arvioivasti. Se oli korkea. Deidara tuhahti ja lähti kiertämään sitä kohti porttia. Deidara venytteli kissamaisesti ja tuijotti portinvartijan majaa hivenen ärtyneesti. Ilta oli laskeutumassa. Deidara käpertyi kerälle ja odotti pimeää.

Yö oli tullut. Deidara nousi ja venytteli. Hän käveli portille ja loikkasi sen päälle. Onneksi se oli muuria hiukan matalampi. Deidara loikkasi alas portilta ja kipitti kohti laboratoriorakennusta. Yhdestä ikkunasta loisti valoa. Deidara kulki sitä kohti,varmisti että vartija ei nähnyt ja loikkasi ikkunalaudalle. <Surkeat turvatoimet>

Deidara kurkisti ikkunasta. <Mitä hittoa ranta tekee tällaisessa rakennuksessa?> Ikkunasta hän havaitsi olennon tekevän lähtöä. Nyt pitäisi olla vikkelä ja pujahtaa sisään kun hoitaja painui ulos.

Deidara loikkasi alas ja kipitti tilan ovelle. Se avautui hyvin nopeasti ja kissaneiti pujahti sisään jännityksestä täristen. Hoitaja ei luojattaren kiitos havainnut mitään. Deidara katseli ympärilleen. Ranta oli näemmä jonkinlaisen häkin sisällä.

Sirius makasi rannallaan silmät ummessa, mutta hän ei itseasiassa nukkunut. Hän mietti.

Miten ihmeessä hän pääsisi pakoon? Hänet oli koulutuksen loputtua siirretty löyhemmän turvatason alueelle, eikä tästä huoneesta olisi mitenkään vaikeaa karata. Sen sijaan häkistä olisi mahdotonta päästä ulos omin avuin. Laboratorion kaikki vähänkään kookkaammat häkit avautuivat vain henkilökunnan muoviläpyskällä, ja Siriuksen häkki ei ollut poikkeus. Tilanne vaikutti tukalalta.

Yhtäkkiä Sirius kuuli kevyitä, pehmeitä askelia huoneesta, jonka olisi pitänyt olla tyhjä. Kissantassut, hän ajatteli ja nousi hitaasti istumaan. Hän oli utelias ja iloinen. Vihdoinkin hänen tasoistaan seuraa!

Sirius tassutteli häkkinsä kaltereiden viereen ja tähysti pimeään huoneeseen. "Huhuu? Kuka siellä?" hän kysyi ystävällisesti. Kuka se ikinä olikin, pysytteli toistaiseksi piilossa.

Deidara kierteli häkkiä valppaana, kun kuuli miesäänen kutsuvan häkistä. <Täällä siis oli vanki> Deidara lähti äänen suuntaan.

Deidara katseli tummanharmaata, hiukan häntä lihaksikkaampaa poikakissaa arvioivasti. "Minä olen Deidara." Tapaus vaikutti kohtuullisen normaalilta. Ainakaan hänestä törröttänyt ylimääräisiä raajoja. Deidara oli tyytyväinen siihen että oli pessyt itsensä vastikään. Turkki oli siis kiiltävässä kunnossa joten hän uskoi näyttävänsä tarpeeksi edustavalta toisen kissan edessä.

"Hei, hauska tavata," Sirius sanoi kohteliaasti. "Minun nimeni on Sirius," hän esittäytyi sitten. Ja hymyili perään kissanhymyä.

"Mitä sinä täällä teet? Sinut voidaan napata," Sirius sanoi sitten huolestuneena. Kissatyttö oli ilmeisen sievä, ja ilmeisen hybridi myöskin. Ihmisillä oli tapana tuhota kaikki kaunis ja kaikki hybridit, joten Deidaran olisi parempi vain paeta niin nopeasti kuin tassuista lähti jonnekin syrjäiseen kolkkaan, jossa ei olisi ihmisiä.

Tai ainakaan hänen ei kannattaisi olla nimenomaan täällä. Nämä ihmiset kyllä tunnistavat hybridin, ja luultavasti Deidara on vielä täältä lähtöisinkin. Sirius toivoi, että Deidara pakenisi - ja toisaalta hän toivoi, että tyttö jäisi tänne. Sirius oli viime aikoina ollut kovin yksinäinen. Toisen kissan kanssa olisi mukava keskustella ja viettää aikaa.

"Isoveli komensi hoitamaan löytämäni hybridit ulos ja sitten vähän haittaamaan tämän paikan toimintaa. Ja sitä paitsi osaan pitää huolta itsestäni." Deidara virnisti. <Olenhan sentään myrkyllinen.> Deidara istuutui ja nuolaisi huuliiaan hermostuneesti. "Sinut pitäisi saada ulos."

Häkki näytti varsin tukevalta. <Miten hitossa minä tästä selviän? Minulla ei tasan tarkkaan ole samanlaista massaa kuin niillä kahdella.. Gaaah!> Deidara katseli häkin ovea. Siinä ei ollut lukkoa vaan ilmeisesti samanlainen muoviläpyskällä toimiva systeemi, jonka Deidara muisti omasta häkistään, silloin kuin hänet pantiin häkkiin karkailun takia.

Sirius hymyili taas ystävällisesti. Jännitys kupli vatsanpohjassa. "Voisitkohan ehkä auttaa minut ulos täältä?" hän kysyi ja vilkaisi myös lukkolaitetta. Hankala tapaus. "Se aukeaa vain kortilla," Sirius totesi, vaikka Deidara varmaan tiesi sen vallan mainiosti.

Tyttö näytti olevan suunnilleen saman ikäinen kuin hän, joten he olivat luultavasti tulosta samasta kissageeneillä leikittelystä. Deidaran rakenteesta näkyi, että siinäkin oli egyptin mau -rotuisen kissan DNA:ta. He olivat siis ainakin puoliksi samanlajisia. Sirius hymyili hieman leveämmin. Lajitoveri. Hän onnistui vaivoin tukahduttamaan kehräyksen. Deidara pitäisi häntä vielä hulluna, jos kuulisi hänen kehräilevän vankeudessa ilman näkyvää syytä.

Sirius asettui takaisin makuulle, tällä kertaa kaltereiden lähettyville. Hän katseli Deidaraa hymyillen. "Minä en valitettavasti voi täältä käsin auttaa sinua jalossa tehtävässäsi. Onnea matkaan," hän toivotti ja odotti, että Deidara lähtisi pois. Kurjaahan se olisi hänen kannaltaan, mutta tutkimustulosten sabotointi toi pelkkänä ajatuksena Siriukselle synkkää mielihyvää. Hän ei ehkä itse pääsisi tuhoamaan mitään häkistään käsin, mutta Siriuksella oli sentään loistokas mielikuvitus.

Deidara katsahti toista kissaa hiukan ärtyneesti. Eikö mokoma tajunnut että Deidara oli täällä auttamassa? Deidara istuutui sirosti ja tuijotteli Siriusta rauhallisesti. Sirius muistutti huomattavasti häntä itseään mutta erojakin oli. Ensinnäkin Deidaran turkki oli tummempi. Siriuksen häntä oli pitempi ja hänen takajalkansa näyttivät poikkeuksellisen vahvoilta. Eritoten Deidara kiinnitti huomiota Siriuksin silmiin. Niiden väri oli hyvin kaunis. Tyttökissa nuolaisi huuliaan ja tunsi näyttävänsä harvinaisen luisevalta ja nälkiintyneeltä. Ei lainkaan hurmaava tila itseään arvostavalle kissalle.

"Millainen hoitajasi on?" Deidara halusi tietää koska voisi periaatteessa myrkyttää kyseisen ihmisen sen jälkeen kun tämä ihminen olisi avannut häkin oven ja sitten he voisivat karata. Tosin jos ihminen olisi mukava Deidara saisi mojovia tunnonvaivoja.

Sirius vääntäytyi takaisin istuma-asentoon voidakseen keskustella paremmin. "Hoitajani on oikein mukava," hän kertoi. "Hän antaa minun olla enimmäkseen omissa oloissani. Häkkini pidetään siistinä, ja saan herkullista sapuskaa. Toisinaan annan hänen jopa rapsutella korviani," Sirius kertoili.

Sitten hän vakavoitui. "Mutta nyt kuulin, että ne aikovat lopettaa minut, koska olen hyödytön. Vai vielä muka hyödytön!" Sirius puuskahti perinjuurin närkästyneenä. "Toista se oli entisen johtajan aikaan. Tämä uusi pomomies ei tajua, että elävällä olennolla voi olla muutakin kuin rahallista arvoa!" Sirius heilautteli vahvaa häntäänsä puolelta toiselle, ja hänen silmänsä olivat laajentuneet suuttumuksesta.

"Jaa'a. Minulla on idea.." Deidara nuolaisi huuliaan. "Milloinkahan hoitajasi tulee tuomaan aamiaisesi?"

Sirius hymyili taas. Hän oli suurimman osan ajastaan varsin hyväntuulinen kissa.

"No, mitä ilmeisimmin aamulla," hän sanoi ilkikurisesti. Hän vilkaisi seinällä riippuvaa kellotaulua. "Yleensä siinä yhdeksän-kymmenen maissa," hän informoi sitten ystävällisesti.

"Mutta en tahtoisi, että satutat hoitaajaani. Hän todella on mukava," Sirius pyysi tuumittuaan asiaa hetken.

"Se siitä suunnitelmasta..." Deidara huokasi ja venytteli jäseniään. "Voisit tietysti pujahtaa ulos häkistä kun hoitaja tulee." Deidara virnisti hiukan pirullisesti. "Jos siis olet tarpeeksi nopea." Deidara haukotteli raukeasti. Hän toivoi tietenkin että Sirius päättäisi karata mutta jos ei niin ei. Eihän se hänelle kuulunut.

Deidara nuolaisi huuliaan. "Ei sinulla sattuisi olemaan jotain syötävään? Söin viimeksi aamulla ja saalis ei varsinaisesti ollut suuri."

Sirius virnisti häijysti. Hän oli taatusti tarpeeksi nopea, ja hän näyttäisi sen Deidaralle.

Sirius nousi ylös, venytteli näyttävästi, heilautti häntäänsä pari kertaa. Sitten hän ponkaisi rannalta veteen. Hyppy oli voimakas ja kaareva, kuin delfiinin. Vedenpinta tuskin väreilikään, niin sulavasti Sirius katosi pinnan alle.

Ja hetkeä myöhemmin hän palasi mukanaan lohi. "Sen piti olla minun iltapalani, mutta söin päivällä jo yhden," Sirius sanoi ja nakkasi kalan Deidaran jalkoihin.

"Kiitos hyvä herra." Deidara nappasi kalan hampaisiinsa ja meni syömään hieman kauemmas egyptinmaun vaistojen ohjaamana (ja sitä paitsi hieno nainen ei ahmi julkisesti). Syötyään Deidara tassutteli huoneen ympäri tutkien sen huolellisesti. <Täällä on hyviä piilopaikkoja> Eritoten korkeahko kaappi miellytti sitä. Deidara oli aina pitänyt korkeista paikoista.

Virnistellen kissaneiti palasa Siriuksen häkin luo. "Se oli varsin hyvä kala, olen kiitollinen."

Sirius virnisti ja nyökäytti kohteliaasti päätään, kuin sanoakseen, että eipä kestä.

Sitten hän tassutteli tavanomaiselle nukkumapaikalleen hietikolle ja käpertyi kerälle. "Nyt sitten vain odotellaan aamua," hän sanoi hyväntuulisesti. Aamu näyttäisi, pääsisikö hän pakoon vai ei. Olisi siis parasta levätä ennen sitä.

"Hyvää yötä," Sirius toivotti haukotellen ja nukahti melkein saman tien. Siriuksella oli merkittävän hyvät unenlahjatkin. Hän piti nukkumisesta.