Venator

Nimi: Venator

Sukupuoli: Uros

Rotu: Valkohai-siperiantiikeri-bordercollie

Pituus/säkäkorkeus: 2.2 metriä pitkä, 1,5 metriä korkea

Ruumiinrakenne: Painoa Venatorilla on reilut 200 kg ja se onkin tehdyistä yhdistelmistä suurin. Uros on lihaksikas ja vanttera, se kaataa saaliin tai kilpailijan lähinnä pelkällä voimalla, eikä ole juurikaan ketterä. Kiipeää ja juoksee huonosti, ja siksi maalla saalistaessa turvautuu hyvin paljon väijytykseen. Vedessä uros kykenee uimaan pitkiä matkoja ja on yllättävän nopea. Ensi silmäyksellä melko tanakka ja roteva ilmestys.

Ikä: suunnilleen 10 vuotias, ihmisen iässä 30.

Ulkonäkö: Venatorin ulkomuoto on lähes täysin peritty tiikeriltä. Keskiruumis, jalat ja pää ovat edelleen hyvin samanlaiset, kuin tavallisella siperiantiikerillä, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Ensinnäkin, Venatorilla ei ole häntää, vaan voimakas valkohain pyrstö, joka liikkuu sivusuuntaisesti, kuten kaloilla yleensä. Keuhkojen lisäksi uroksella on alkeelliset kidukset kaulan sivuissa, joka auttaa sitä hengittämään niin maalla kuin vedessä, mutta vedessä vain muutamia tunteja kerrallaan. Myöskin käpälien välissä on räpylämäiset poimut, jotka auttavat uimaan, vaikka yleensä Venator pitää käpäliään kiinni kehon sivussa uidessaan. Silmät ovat myös samanlaiset, kuin valkohailla ja muljahtavat ympäri, eläimen hyökätessä. Viiksiä myöskään ei ole, sillä Venatorin aistit ovat äärimmäisen hyvin kehittyneet. Se aistii esimerkiksi saaliin sähkökentän ja sydämen sykkeen. Väritys on hyvin tummansininen, tummempi, kuin valkohailla normaalisti, ja mustat raidat ovat edelleen pysyneet. Bordercollielta Venator ei ole perinyt mitään näkyvää piirrettä, sillä koiran geenit laitettiin urokseen vain, jotta siitä tulisi kesympi, nopeammin oppivampi ja älykkäämpi.

Luonne: Venator on yksinäinen olento, joka ei kaipaa juuri muiden seuraa. Se vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä ympäristön suhteen ja ensivaikutelma tuosta kylmähköstä uroksesta on melko sisäänpäin kääntynyt ja äreä. Sekä maalla että vedessä viihtyvä olento hakeutuu yleensä paikkoihin, jossa voi vain oleskella rauhassa ja hiljaisuudessa. Se ei myöskään luo itselleen vakituista reviiriä, vaan vaeltaa silloin tällöin vaistojen ohjaamana. Silloin uroksen voi löytää hyvin oudoista paikoista, kuten aavikolta. Vaikka Venator ei juuri muista mutanttieläimistä välitä, sen raivoisa puoli nousee esiin, uroksen kohdatessa ihmisiä. Kaksijalkaisia se vain ei pysty sietämään ja hyökkää pienenkin mahdollisuuden tullessa. Mikäli ihmisen seurassa on toinen koe-eläin, Venator saattaa epähuomiossa tappaa senkin, mikäli eläin puolustaa ihmistä tai on muuten vain tiellä. Normaalisti Venator ei pyri tappamaan, ellei ole saalistamassa, vaan saattaa jopa auttaa pulaan joutunutta mutaatiota.

Historia: Ennen Venatoria suuria petoeläimiä pyrittiin risteyttämään, jotta niistä saataisiin hyviä metsästäjiä sekä, joidenkin ihmisten mielestä, jopa koti- ja koe-eläinten vahteja. Tosin monet kokeet menivät täysin pieleen, eivätkä risteytykset toimineet. Venator oli luotiin neljän muun risteytyksen kanssa. Kaikissa viidessä oli eri risteytyksiä eri elementtien pedoista, kuten haukka-kärppä- risteytys, jota tehtiin tuhoeläinten torjujaksi. Viidestä viimeisestä koekappaleesta Venator oli ainoa menestyksekäs luomus. Bordercollien geenit tekivät siitä rauhallisemman ja tottelevaisemman, kuin muista yksilöistä. Tosin älykkyydellä oli varjopuoli. Se teki Venatorista nopean oppimaan myös pahoja tapoja. Esimerkiksi, uros oppi, miten laboratorion oven sai auki, ainoastaan katsomalla ihmisten toimintaa. Ensimmäiset vuodet Venator olikin yllättävän rauhallinen ja toimi, kuten käskettiin. Uros ei silti saanut sen parempaa kohtelua, kuin muutkaan. Joskus se saattoi istua päiväkausia metallisessa häkissään tai joutua erilaisten kokeiden uhriksi. Ja aina ihmisten mentyä pois, uros purki raivoaan yksinäisessä kopissaan. Mutta vain sen aikaa, että se oli oppinut tarpeeksi paikasta, missä eli. Murtautuminen tapahtui eräänä yönä, Venatorin ollessa yksin. Aluksi Venator karkasi ilmastointiputkea pitkin, jonka verkkoa se oli viikkokaupalla joka yö purrut auki. Joka kerta, kun Venator otettiin ulos, se seurasi katseellaan miten putket liikkuivat rakennuksessa, joten tietty reitti vai pääsähkökeskukseen. Koska uros aistii sähköimpulsseja, valehälytyksen tekeminen katkomalla sähköjohdot ei ollut erityisen hankalaa ja lopulta, uros pääsi vapauteen vielä muutaman tekemisen ja ihmisen tappamisen jälkeen. Toistaiseksi Venator pysyttelee Anwanarassa, jossa suurriistaa vielä riittää, sekä jokia ja järviä, mihin vielä pääsee uimaan ja vilvoittelemaan. Mikäli Venator saa tilaisuuden, se pyrkii vapauttamaan muita vangittuja olentoja.

Pelaajan nimimerkki: Venator